Really nice saturday

Eilen nousin aamulla aikasin. Pesin hampaat ja kasvot, laitoin kookosöljyä naamaan, puin vaatteet päälle ja laitoin hiukset kiinni. Sitten lähdin käymään kaupassa mun äidin ja toisen pikkuvelin kanssa. 

Ku tulin kotiin niin rupesin tekemään kirsikkaraakakakkua. Sitten mun blenderi kuitenki meni rikki. Se ei vaan yhtäkkiä mennyt päälle. Kaiken lisäks se oli jo toinen samanlainen, joka meni rikki. Viimeks ku se hajos niin se savus ja ei sit enää menny päälle, mut nyt se ei vaan yhtäkkiä menny päälle. Kävin aikasemmin vaihtamassa sen uuteen, mut nyt halusin rahat takas. Onnistuin kuitenkin tekemään sen kakun valmiiksi mun perheen yhteisellä blenderillä. 

Kahentoista ja yhen välillä muutamat sukulaiset tuli meille brunssille ja katsomaan Kreikanmatkan kuvia ja samalle juhlistamaan mun toisen pikkuvelin 3kk synttäreitä ja nimipäivää. 

Brunssin jälkeen kävin mun isovanhempien kanssa Prismassa. Palautin sen blenderin infopisteeseen ja sain rahat takas. Sain kahvipaketinki vielä pahoitteluks, mut annoin sen mun isälle, koska en ujo kahvia. Kävin vielä mun isovanhempien kanssa kaupan puolella ja sit ne vei mut ihan kodin lähelle, vaikka sanoin, että olisin voinu kävellä. Prismaan on tosi lyhyt matka mun kotoa.

Kotona rupesin tekemään ruokaa. Laitoin ruoaksi kasvispataa. Tein vielä raa'an mutakakun. Mä tykkään tosi paljon laittaa ruokaa ja leipoa, ja halusin kokeilla kahta erilaista raakakakkua, ja koska mulla oli eilen aikaa ja tuli vieraita, niin oli tosi hyvä hetki siihen. 

Viiden jälkeen mun nuoremman pikkuvelin kummit tuli. Syötiin ja juteltiin ja katottiin myös niitä matkakuvia. 

Ruoka oli ihanaa ja molemmat kakut ihan täydellisiä.

Kun ne vieraat lähti niin rupesin katsomaan Epäilystä. Mä kuitenki nukahdin kesken sen leffan ja ku heräsin, niin mua väsytti niin paljon, et en kattonu sitä loppuun vaan menin nukkumaan. 

Oli tosi kiva ohjelmantäyteinen päivä.

My story

"18.8.2013

Anoreksia on laiha, kevyt, ihana, paras! Torstaina 15.8.2013 lääkäri diagnosoi mulla anoreksian. Se tuntu hyvältä kuulla. Olin jo jonki aikaa kyl ollu aika varma, et mul on joku syömishäiriö, mut tuntu hyvältä kuulla et mul on anoreksia. Tiiän et se on vakava sairaus, mut se tuntu hyvältä. Se just onki sairasta, et se tuntuu hyvältä, tiiän senki. Anoreksia sana vaan kuulostaa kauniilta mun korvissa. Siit tulee mieleen laihat ja kevyet tytöt. Tosin en ite koe olevani niin laiha tai kevyt. Kun lääkäri punnitsi mut niin painoin 45.7kg ja mul oli vaatteita päällä. Sen painon näkeminen tuntu niin kivalta. Tiistaina terkkaril painoin 46.6kg ja mul oli sillonki vaatteita päällä, onnistumisen tunne. Olin tosi tyytyväinen. Tunsin itteni kauniiks ja laihaks sillä hetkellä."

"31.8.2013

...Mun vanhemmat aikoo pakottaa mut syömää täst lähtien joka päivä viis kertaa. Se ahdistaa mua kauheesti varsinki ku mul on sääntönä et päiväs saa syödä korkeintaan neljä kertaa. Ne haluu rikkoo mun sääntöjä. Se kalorimäärä minkä ne mulle syöttää on ihan liikaa. Mun sääntö on korkeintaan 1000 kalorii päiväs. Ne pakottaa syömään ainaki 1800 kalorii. Mitä vähemmän mä syön, mitä laihempi mä oon, mitä kevyempi mä oon ja mitä enemmän mä liikun, niin sitä tyytyväisempi mä oon..."

"4.9.2013

...En todellakaan syöny. Koska ei ollu pakko niin en syöny. En halunnu syödä. En todellakaan ku oli vaihtoehtona jättää se syömättä. Ei mul oo voimaa eikä haluu syödä vapaaehtosesti. En ees haluu parantuu. Iskä ois halunnu et oisin syöny sen puuron loppuun vapaaehtosesti. Se sano et se ois merkki halust parantuu. Se ois halunnu nähä sellasen merkin. Mä en kuitenkaan syöny. Mul ei oo sellast merkkii annettavana. En haluu parantuu. En tiiä. En tiiä mitä tehä. Olin iha palasina. Tuntu etten kestä..."

"10.9.2013

...Vihaan kaikkii. Vihaan itteeni. Oon lihava epäonnistuja..."

"13.9.2013

...Vittu. Saatana. Paska. Jumalauta. Mun paino on noussu. Oon lihonnu. Oon viel lihavampi...Raavin itteeni. Sanoin etten kestä elää. Välil must tuntuu et en oikeesti kestä. En haluu kuolla. Halun elää. Oon niin rikki. Hajalla. Kärsin. Must tuntuu et on joku voima joka yrittää murskata mut..."

"19.9.2013

...Oon laihtunu. Painan 44.7kg...Mä teen kaikkeni et mä laihdun. Mä teen kaikkeni et mun paino laskee. Mä teen kaikkeni et oisin täydellinen. Mä taistelen..."

"21.9.2013

...Anoreksia on mun elämä..."

"23.9.2013

...Jalkautuva työryhmä tuli. Sellanen nais- ja mieshoitaja. Ne on tääl koko illan. En aio syödä. En suostu...Se mies sano et mun paino ei ees oo vaarallinen. Niin no vittu oon läski. Painava ja lihava paska. Sit ne puhu päiväosastosta ja vuorokautisesta psykiatrisest osastosta, jossa voidaan laittaa nenämahaletku ja siel on tiukempi kuri. Ne puhu myös jostain ahdistuslääkkeistä...Sit ennen ku ne lähti niin ne kuulemma sano et mul on raju anoreksia...Ne väitti et mun paino voi muka hyvin romahtaa alas. Mä en tajuu miten muka ku mä vaan lihoon...Oon läski. Tuntuu syylliselt. Mä lihoon. Mä lihoon. Mä lihoon. Oon läski. Läski. Läski. Läski. Läski. Läski. Läski..."

"27.9.2013

...Ne päätti et mut laitetaa kokovuorokautiselle syömishäiriö-osastolle. Ne aikoo helvetti lihottaa mua viel enemmän. Sit ne aikoo syöttää mulle jotain helvetin lääkkeitä...Mä huusin. Mä en mee sinne osastolle. Mä en haluu. En ees oo tarpeeks sairas sinne. En ees oo tarpeeks laiha sinne. En ees oo tarpeeks kevyt sinne. Mä en oo tarpeeks laiha anorektikoks. En oo tarpeeks kevyt anorektikoks. Oon ihan liian läski. Oon ihan liian painava. Mä vihaan itteeni..."

"30.8.2013

...Nyt oon mun omas huonees. Koht on lounas. Ne aikoo pakottaa mut syömää ihan kauheesti. Tääl on aamupala, välipala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala...Ruokailuaikaa on puolituntii tai viistoist minuuttii riippuen onks ruoka vai välipala. Jos jätän jotain niin se korvataan nutridrinkillä. Jos en syö ollenkaan niin mut laitetaa nenämahaletkuu. Ne aikoo tavalla tai toisella laittaa ruoan mun sisälle..."

Noin mä kirjoitin suunnilleen vuos sitten. Olin ihan sairas. En ollut oma itseni. 

2013 elokuussa sain diagnoosin F.50, anorexia nervosa. Olin laihtunu yli 10kg. Silloin mä en oikein tiennyt mitä tehdä. Halusin laihtua ja musta oli ihanaa olla anorektikko, mut kuitenki jossain pään sisällä mä ehkä jotenki yritin ja halusin parantua. Meni vähän aikaa ja mä vajosin syvemmälle sairauteen. Se pieniki halu parantumisesta katos. Mä en halunnu parantua. En ees yrittäny. Rakastin anoreksiaa. Ajattelin, et se oli elämäntapa ja kuvittelin et eläisin sillä tavalla koko mun elämän.

Mun kroppa oli aliravittu ja mieli täysin sekasin. Jouduin syyskuun lopussa Ulfåsan kokovuorokautiselle syömishäiriöosasto s1. Lääkäri mietti jopa suljettua nuorten psykiatrista osastoa, mutta päätyi kuitenkin siihen, että ehkä Ulfåsan osasto voisi riittää. Jouduin olemaan osastolla noin kaksi kuukautta. Se aika oli kamalaa. Osastojaksoon kuului kalorien laskemista, sairaita ihmisiä, ikäviä hoitajia, punnituksia, ahdistavia ruokahetkiä, tankkausta, verikoe, sairaalakoulua, itseinhoa, oksennusyrityksiä, pakkoliikuntaa, vahdittuja ja vapaita viidentoista minuutin sekä puolentunnin kävelyitä, kotilomia, huijaamista, fysioterapiaryhmiä, itkua, huutoa ja ahdistusta. 

Mä olin kalpea, kävelevä luuranko, jonka elämänilo oli hävinnyt. Musta oli tullut anoreksian orja. Olin kadottanut mun tunteet. Mun elämä oli helvettiä. 

Osastolta pääsyn jälkeen mun piti käydä viikoittain tapaamassa siellä samassa talossa hoitajaa, joka otti painon ja verenpaineen ja sitten piti keskustella hänen kanssaan. Mun painoa oli osastolla nostettu ja niillä käyneillä se pysyi suunnilleen samoissa lukemissa, heitteli kymmenistä grammoista muutamiin kiloihin välillä alaspäin ja välillä ylöspäin. Tankkasin vettä ja ruokaa ja käytin painoja punnituksissa. En ollut yhtään sen terveempi kuin sinne joutuessanikaan. Olin edelleen täysin anoreksian vallassa. Talvella palasin kouluun ja pikkuhiljaa sain alkaa treenaamaan, josta olin tosi iloinen. Mitään ihmeellistä mun voinnin suhteen ei kuitenkaan tapahtunut.

Kevään lopussa luulen, että alitajuntaisesti tajusin, että haluan parantua, mutten halunnut tai suostunut silloin vielä myöntämään sitä itselleni. 

Kesän aikana, en osaa sano tarkkaan milloin tai miten, mutta päässäni vain loksahti. Halusin parantua. Halusin olla terve. En halunnut olla sairas. Päätin parantua. Ajatukseni rupesivat muuttumaan terveiksi. Lopetin kalorien laskemisen ja ruoan pakonomaisen kuvaamisen. En pakkoliikunut enää. Ymmärsin ettei ruoka lihota tai ole paha, se on polttoainetta, joka antaa tarvittavaa energiaa. Ruoasta saa ja kuuluu nauttia. En enää vihannut itseäni.  

Mä parannuin. 

Anoreksia on sairaus, josta voi parantua vain jos itse haluaa.

Nyt mä olen täysin terve. Rakastan itseäni. Rakastan elämää ja elämistä. Olen iloinen. Olen onnellinen. Olen täydellinen juuri tällaisena. Olen itsevarma. Olen oma itseni. Mä nautin elämän joka hetkestä. 

Mä en todellakaan kerjää huomiota tällä tekstillä, kerron tän siks, että se on osa mun menneisyyttä ja haluan näyttää, että anoreksiasta voi parantua. Anoreksiasta paranee kun haluaa, uskoo ja taistelee.

Anoreksia on peli, jossa vain yksi voi voittaa. Se on joko sinä tai anoreksia. Se on elämä tai kuolema. 

Healthy raw vegan gluten-free berry cake

Terveellinen, raaka, vegaaninen, gluteeniton marjakakku

Pohja

3dl cashewpähkinöitä

5dl taateleita

1tl kanelia

1dl vettä

Päällinen

3 jäistä banaania

4dl mansikoita

1,5dl mustikoita

Blendaa cashewpähkinät lisäten blenderiin vähän vettä, jos se ei muuten murskaa pähkinöitä tarpeeksi hyvin.

Kun olet blendannut cashewpähkinät, lisää taatelit ja kaneli sekaan. Lisää tarvittaessa vettä.

 

Taikinan näyttäessä tältä, painele se leivinpaperilla päällystettyyn vuokaan.

 

Blendaa kuoritut, pilkotut ja jäädytetyt banaanit. 

Levitä banaanisose pohjan päälle.

 

Blendaa suunnilleen puolet mansikoista ja mustikoista.

Kaada marjasose banaanisoseen päälle ja sekoita ne keskenään. 

 

Koristele kakku lopuilla marjoilla. 

Laita kakku pakkaseen niin kauaksi aikaa, kunnes se on kovettunut.

Kun kakku on tarpeeksi kova, ota se pois pakkasesta. Leikkaa itsellesi pala ja nauti!

This week

Oli ihanaa et se vatsatauti, joka oli vaan joku virus, meni ohi alkuviikosta! Tää viikko onkin mennyt koulua käydessä ja treeneissä treenatessa. 

Koulussa oli eilen äikän aine ja muitakin kokeita varmaan rupeaa kohta tulemaan. Yritän alkaa lukemaan niihin tarpeeks ajoissa ja teen vaan parhaani. Kukaan muu ei vaadi multa, et mun pitäis saada pelkkiä kiitettäviä koulussa, mut mä itse haluan, mä en oo tyytyväinen kasiin.

Treeneissä on ollut ihanaa, niinku aina! Tällä viikolla treeneihin on kuulunut ohjelman tekoa, liikkuvuutta, lihaksia, uintia ja mäkijuoksua! 

Eilen koulussa oli viimeinen HVP-rokotus ja mä piikkikammosena olin ihan paniikissa. Halusin mennä ottaan sen rokotuksen ensimmäisenä mun luokasta ja se onneks sopi muille. Kyl se vähän sattu, samalla tavalla ku aikasemmillaki kerroilla, mut sit päivällä mun käsi tuli kipeemmäks. 

Tänään olin Helsingissä. Menin sinne mun isoäidin kanssa ja käytiin Café Kokossa! Se on vaan niin hyvä kahvila, mä suosittelen käymään! Otin avocado-tomaattileivän, appelsiini-mustikkakakkupalan ja omena-raparperimehun! Ne kaikki oli ihania! Sen jälkeen kierreltiin kaupoissa jonkin aikaa. Sit mun isoäiti lähti ja mä jäin vielä shoppailemaan. Ostin Body Shopista pinkin greipin tuoksuisen suihkugeelin ja ekokangaskassin, joka on tehty luomupuuvillasta ja K-Marketista luomua, vegaanista, tummaa Ombar-raakasuklaata!

Nyt mä oon kotona, oon vaihtanu yökkärin päälle ja rupeen katsomaan Houkutus-elokuvaa!

Rainy day

Viikonloppuna en valitettavasti päässyt leirille ollenkaan vatsataudin takia. Lauantai ja sunnuntai meni siis kotona sunnuntaiaamun lääkärikäyntiä lukuunottamatta, jonne mun piti tän taudin takia mennä. Luultavasti mulla on ruokamyrkytys, niinku aikasemmin jo sanoin, tai norovirus. 

En tänäänkään mennyt kouluun. Mulla on onneksi nyt parempi olo ja toivon niin paljon, että tää vatsatauti nyt vihdoin menis ohi. Mä haluun sanoinkuvaamattoman paljon treeneihin treenaamaan ja kouluunki olis kiva mennä! 

Ulkona on tosi syksyinen sää, sataa vähän väliä ja on viileetä. Nyt on selvästi syksy. Musta syksy on kiva vuodenaika! Niinku oon kertonu, mä tykkään kaikista vuodenajoista. 

Mun mielestä on ihana mennä sateisena perjantaiaamuna kouluun kumisaappaissa, kävellä sateentuoksuisessa ja raikkaassa syysilmassa. Sitten koulupäivän jälkeen kipittää sateenvarjo pään päällä kotiin ja tehdä läksyt. Sen jälkeen syödä välipalaksi raikkaita hedelmiä ja lämpimiä, itsetehtyjä sämpylöitä. Syömisen jälkeen vaihtaa treenivaatteet ja laittaa kaikki treenikamat valmiiksi. Mennä bussipysäkille ja hypätä bussin kyytiin. Olla treeneissä ja treenata täysillä. Treenien jälkeen tulla kotiin ja syödä kuumaa keittoa. Käydä suihkussa ja vaihtaa toiset vaatteet päälle. Lukea jotain hyvää kirjaa ulkona sataessa kaatamalla ja vaan olla. Nauttia syksystä. Jokainen vuodenaika on erilainen ja omalla tavallaan ihana. 

Still sick

En menny tänään ollenkaan kouluun ja en voi mennä pyöräilemään enkä uimaan. Mul tuli yöllä hetkeks vatsa tosi kipeeks ja suunnilleen kaikki mitä olin syöny tuli ulos. Vatsakipu meni onneks ohi. Loppuyön nukuin aika hyvin ja aamulla mul oli parempi olo. Niinku eilenki mul on ollu nyt päiväl ihan hyvä olo. Oon taas kattonu Teen Wolfia ja yhen jakson Pretty Little Liarsia. Nyt yritän tehä läksyt ja jossain vaiheessa tänään pakata viikonlopun leiriä varten. Toivon et tää tauti menis ohi ja pääsisin sinne leirille ja pystyisin treenaamaan! 

Day at home

Oon tänään ollu koulukuvausta lukuunottamatta koko päivän kotona. Eilen mulle tuli jo aamulla vähän huono olo, mut menin kouluun. Kesken koulupäivän, ku muut meni ruokailuun niin mä kuitenki lähin, koska mul oli oikeesti tosi huono olo, vatsa kipee ja mua oksetti. En olis pystyny sillä hetkellä juomaan enkä syömään yhtään mitään.

Mul on luultavasti joku lievä ruokamyrkytys. Oli tosi hyvä et tulin kotiin. Eilen sit lepäsin, katoin Teen Wolfia ja yritin syödä ja juoda sen verran ku vaan mitenkään pystyin, mut en mä paljoa saanu alas huonon olon takia. 

Yöllä heräsin aika monta kertaa ja en oikee tienny et miten päin nukkuisin. Aamulla mul oli vähän oksettava olo, mut tiesin et samal mul oli nälkä. Ruokahalua mul ei ollut, mut siitä huolimatta söin ja join. Vähän yhentoista jälkeen lähin koululle koulukuvaukseen. 

Sen jälkeen tää päivä on menny taas Teen Wolfia katsoessa, nukkuessa, syödessä ja läksyjä tehdessä.

Mul on tänään ollu parempi olo, mut katon nyt et huononeeks se ja miten saan  nukuttua ja päätän aamulla meenkö kouluun vai jäänkö kotiin. Haluisin niin paljon päästä huomenna pyöräilemään ja joukkueen kanssa uimaan, mut en myöskään haluu et mulle tulee huonompi olo, enkä sit pääse viikonloppuna ohjelmantekoleirille, tai en pysty tekemään siellä oikeen mitään. 

Toivottavasti te ootte terveitä! Hyvää loppuviikkoa kaikille!